Keltaniemi

Keltaniemi ja pitsihuvila

Joitakin vuosia takaperin ostimme mieheni kanssa palan metsää Asikkalan Keltaniemestä. Kaupan mukana tuli vanha huvila, jonka oitis ristin pitsihuvilaksi, olihan siinä kauniit pitsimäiset kaidepuut ja hieno terassirakenne, joihin ihastuin samantien. 

Pitsihuvila terasseineen

Harmittavasti huvila on sen verran huonossa kunnossa, että sen korjaaminen vaatisi ison tukun rahaa ja valtavasti vaivaa. Huvila kuitenkin kutkutti tällaista menneisyydestä innostunutta kovin, etenkin kun kuulin sen kuuluneen kenraali Aarne Sihvolle (1889-1963). Huvilalla oli siis mielenkiintoinen historia, ajattelin ja googlailin samalla Aarne Sihvoa. Nimi oli tutun tuntuinen, mutta sotahistoriani oli kyllä jäänyt lukematta. Osoittautui, että hän oli ollut merkittävä sotahenkilö, sotaväen päällikkö 1926-33 ja puolustusvoimain komentaja 1946-53. Ja mikä minulle oli merkittävää, hän oli kuollut vain muutama päivä ennen syntymääni.

Kuka oli rakentanut pitsihuvilan ja milloin? Millaista elämää se oli nähnyt vuosikymmenten, vai peräti vuosisatojen, saatossa? Mielikuvitukseni lähti heti liikkeelle, mutta kesti monta vuotta ennen kuin tuli hetki tutkia enemmän.

Pienistä puroista on tähän mennessä kertynyt jonkinlaista tarinaa. Huvila on verotietojen mukaan rakennettu 1920 ja keltaniemeläinen rouva tiesi kertoa, että sen on rakennuttanut Heinolan apteekkari kesäpaikakseen. Heinolan museossa ei osattu kertoa kuka oli apteekkarina Heinolassa tuolloin, mutta vinkattiin Heinolan historia -kirjoihin, joissa kuulemma on hyvät liitteet paikkakunnan yrittäjistä. Vielä pitäisi siis päästä käsiksi noihin kirjoihin ja samalla tarkistaa myös, kuka sitä apteekkia piti vuosisadan alussa, joka toisen tiedon mukaan on pitsihuvilan rakennusajankohta.  

Paikallinen rouva, joka on syntyperäinen keltaniemeläinen ja tuntee paikan historiaa oman kokemuksensa kautta, kertoi miten Aarne Sihvon eläessä huvilan rannassa oli pitkä laituri, johon vuoroalus pysähtyi pyydettäessä ja kun Helsingissä tarvittiin kenraalia, tuli auto häntä hakemaan ja odotti, kun joku mäenpäältä vei viestin kenraalin huvilalle, jonne ei autolla päässyt. Kenraali sitten käveli tuon kilometrin matkan häntä odottavaan autoon. Hän oli paikallistenkin silmissä suuri herra.

Vuonna 1959 Aarne Sihvo on antanut haastattelun Keltaniemen huvilaltaan Käkisalmelainen -lehdelle, Karjalan poikia kun sukutaustaltaan oli.  No siinäpä hienoissa  kuvissa on minulle hyvinkin tuttuja maisemia.

Tuon laiturin hirsiarkun lahonneet rippeet kivineen voi edelleen nähdä järvenpohjassa. Huvilan puutarha on heinittynyt, mutta sireenimaja, vadelmapensaat ja raparperi elävät edelleen niiden keskellä kuiskutellen omaa tarinaansa menneestä elämästä. Minua kiinnostaa tietää millaista se elämä on ollut.   

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s