Keltaniemi

Keltaniemi kohti isojakoa 1818

Pia

Vuonna 1818 Keltaniemessä oli kaksi taloa, Ylöstalo ja Alestalo, jotka molemmat olivat kruunun eli valtion omistuksessa eli ne eivät olleet perintötaloja vielä tuolloin. Nämä talot jakoivat keskenään Keltaniemen viljelylohkot, jotka olivat mainittujen talojen käytössä, mutta eivät kenellekään nimettyjä. Yhdessä talot vastasivat yhden manttaalin veroista.

Toukokuun lopulla 1818 saapui varamaamittari toimittamaan isojakoa Keltaniemen kylässä, joka tuolloin kuului Hollolan rovastikuntaan ja Asikkalan pitäjään ja sen Kyminkartanon puolelle. Toimituksessa olivat paikalla virkamiesten lisäksi Keltaniemen verovelvolliset, tilalliset Michel Abrahamsson Alestalo sekä Michel ja Henrik Christersöner Ylöstalo sekä alaikäisten lasten etujen valvojana maanviljelijä Erik Adamsson Laurila Kopsuon kylästä. Hän valvoi sekä Ylöstalon 1816 kuolleen isännän Johan Mattssonin lesken ja lasten sekä 1814 kuolleen Alestalon Matts Henrikssonin lasten etuja.

”Isojako oli Suomen maataloushistorian merkittävin reformihanke 1700- ja 1800-luvuilla. Se kosketti enemmin tai myöhemmin liki jokaista suomalaista maatilaa ja sen vaikutukset näkyvät yhä edelleen maaseudun kiinteistörakenteessa.” Isojaossa oli kyse neljästä erillisestä uudistuksesta. Isojaon alkuperäiset tavoitteet olivat keskiajalla syntyneen sarkajakoisen vainiojärjestelmän purkaminen yksityisen maataloudenharjoittamisen tieltä sekä kylien yhteismaiden yksityistäminen. 1770-luvulla uudistukseen liitettiin myös liikamaiden erottaminen uudisasustusta varten. Lisäksi tonttien paikkoja siirrettiin pois kyläkeskuksista etenkin suurimmissa ryhmäkylissä 1760-luvulta alkaen.” Petri Talvitie 2016: Hämäläistalonpojat ja isojako 1760-luvulla

Keltaniemen maatilan jakautumisen historiaa

Keltaniemen manttaali (veroyksikkö, jonka pohjalta laskettiin maatilojen verotus) ja maatila oli vielä 1700-luvun loppupuolella kuulunut yhdelle ja samalle miehelle Jöran Johanssonille (1678-1763), jonka kuoltua tämän kaksi poikaa olivat jakaneet tilan.

Perinnön myötä oli syntynyt kaksi tilaa, vanhemman veljen Johan Jöranssonin Ylös- eli Ylätalo ja häntä viisitoista vuotta nuoremman veljen Jöran Jöranssonin isännöimä Ales- eli Alatalo.

Keltaniemen maatalon ja manttaalin jakaneet veljekset kuolivat melko pian isänsä jälkeen. Ensin kuoli Ylätalon Johan, jonka puolikkaan maatilan perivät hänen kaksi poikaansa Christer ja Matts. Näin molempien poikien osuudeksi tuli 1/4 manttaalia. Alatalon Jöran Jöranssonin kuoltua 1767 hänen ainoa poikansa Henrik peri tilan ja omisti näin puolet Keltaniemen manttaalista.

Tilanne Keltaniemessä 1818

Isojakoon ryhdyttiin Alatalon omistajaksi merkityn Michel Abrahamssonin pyynnöstä, kun tilanne Keltaniemessä oli seuraava.

Alatalo

Alatalon edesmennyt isäntä oli ollut Matts Henriksson, joka oli kuollut helmikuussa 1814 kuumeeseen vain 44-vuotiaana. Hänestä oli jäänyt leskeksi samanikäinen Sofia Henriksdotter, joka jo saman vuoden puolella oli avioitunut itseään 16 vuotta nuoremman ja aiemmin renkinä toimineen Michel Abrahamssonin kanssa, joka oli Keltaniemen isojaon alkuunpanija.

Sofian ja edesmenneen Matts Henriksonin lasten edunvalvojana tilaisuudessa toimi Kopsuolta maanviljelijä Erik Adamsson Laurila.

Ylätalo

Ylätalon puolikas manttaali oli jaettu kahteen osaan jo aiemman sukupolven kohdalla, jolloin Keltaniemen Ylätaloa olivat alkaneet isännöidä veljekset Matts ja Christer Johansson.

Christer oli kuollut 1801 jättäen oman 1/4 osansa kahdelle pojalleen Michelille ja Henrikille.

Matts Johanssonin 1/4 osan oli perinyt jo 1700-luvun puolella hänen poikansa Johan Mattsson, joka oli kuollut kuumetautiin joulukuussa 1816. Johanin jälkeensä jättämää osuutta hallinnoi hänen leskensä Anna Adamsdotter, jonka veli Erik Adamsson Laurila Kopsuolta toimi edunvalvojana Johanin ja Annan lapsille. Sama Erik Adamsson Laurila oli edunvalvojana myös Alatalon lapsilla.

Isojakotilaisuus

Tilaisuudessa 27.5.1818 isojaon tilaaja Michel Abrahmsson Alatalo avusti esittämällä isojaon toimituskartan Keltaniemen kylän peltoniityistä ja metsästä jotka oli mitattu vuonna 1786 ja laadittu helmikuun 27. päivänä 1788. Samaan karttaan oli tehty piirretyn kartan selvitys, jossa olivat alueen nykyiset kiistanalaiset ja kiistattomat tilukset. Lisäksi on toinen 31.10.1798 laadittu karttajäljennös sisältäen pellot, niityt ja metsämaat ja jossa oli selvityksen luokitukset ylijäämämaan selvittämiseksi.

Toisena asiakirjana esitettiin Alatalon Michael Abrahamssonin edeltäjän, vainaja viljelijä Matts Henrikssonin 4.5. 1802 päivätty verokirjelmä, joka sisälsi oikeuden ½ maatalosta, 3⁄4 varoista ja 1⁄4 manttaalista Keltaniemen kylässä, sekä toinen perunkirjoitus ja anteeksi annettuja veroja tilallinen Matts Henricsonin kuoleman jälkeen. Häneltä oli jäänyt leski Anna Adamintytär, joka nyt oli naimisissa jo mainitun tilallinen Michel Abrahamssonin kanssa, sekä lapsia, joille lisättiin omistusoikeus tässä päätöksessä sekä ¼ mantaalin vero.

Ositusasiakirjan (delnings instrument) kartta 1.9.1818.
Kuva: Maanmittaushallituksen uudistusarkisto – H2:6/1-3 Keltaniemi; Keltaniemen yksinäistalo: isojaonkartta ja jakokirja 1818-1818, jakso 2; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5946554857&aineistoId=2542693990

Samaan asiakirjaan liittyvästä selvityksestä käyvät ilmi Ylöstalon ja Alastalon edunsaajat.

Lähteet:

Jätä kommentti