Ruotusotilas ja ruotujakolaitos

Ruotujakolaitos, ruotsiksi indelningsverket, oli kuningas Kaarle XI:n Ruotsissa ja Suomessa 1680-luvulla toimeenpanema sotalaitoksen uudistus, joka toteutettiin pääosin 1680-90-luvuilla, tosin Pohjanmaalla vasta vuonna 1733. Ennen ruotujakolaitosta sotalaitos oli rakennettu lähinnä palkkasotilaista ja talonpojista kerätyillä väenotoilla.

Ruotujakolaitoksessa maatilat jaettiin yleensä 2-4 talon muodostamiin ryhmiin eli ruotuihin, jotka sitoutuivat huolehtimaan yhdessä sotamiehen palkkaamisesta. Jos sotilas kuoli, tuli ruodun järjestää uusi mies tilalle.

Sotamiehen pesti alkoi houkuttaa etenkin 1700-luvulla sotaisten vuosikymmenten jälkeen kasvavaa tilattoman väestön jälkikasvua. Sotamies sai ruodultaan varusteiden lisäksi vuosipalkan ja joskus jopa pestirahan, joiden lisäksi ruotu oli vastuussa siitä, että sotilaalla ja hänen perheellään oli kaikki tarvittava, sisältäen tietyt ehdot täyttävän asumuksen, yleensä torpan, jonka ruotusotilasperhe sai käyttöönsä.

Torpan oli tarkoitus elättää sotilasperhe rauhan aikana, jolloin ruotusotilaan oli kuitenkin osallistuttava harjoitus- ja katselmustilaisuuksiin eli rykmentinkokouksiin, joita käytännössä pidettiin 2-4 vuoden välein. Katselmusten tarkoituksena oli selvittää, että ruodussa oli aina kelvollinen sotamies.

Ruotusotamiehet olivat myös työvoimaa, jota oli mahdollista määrätä yleisiin töihin. Tällaisia töitä olivat linnoitustyöt, esimerkkinä Suomenlinnan rakentaminen, sekä koskenperkaus ja erilaiset rakennus- ja korjaustyöt. Nämä työkomennukset olivat miehistölle rasite, mutta sotaan verrattuna kuitenkin vähäinen. Molemmissa olivat vitsauksena kulkutaudit ja huono ruoka, mutta työstä maksettiin ylimääräistä palkkaa.

Rauhan aikana ruotusotilaat viljelivät torppiaan tai harjoittivat muuta ammattiaan toimien esimerkiksi seppänä tai räätälinä.

Palvelusaikansa jälkeen sotamies perheineen muutti pois torpasta. Samoin kävi jos sotilas kuoli, jolloin kaatuneen sotilaan perheen oli muutettava torpasta ja tehtävä tilaa ruodun uudelle sotilaalle. Perhe saattoi joutua suuriin vaikeuksiin joutuessaan kodittomaksi lyhyellä varoitusajalla.

Ruotujakoarmeija hajotettiin Suomen sodan jälkeen vuonna 1809.

Lähteet

• Sukututkimuksen käsikirja, Marja Huovila – Pirkko Liskola – Kari-Matti Piilahti, WSOY 2009, s. 211-216
• Ruotsinajan lopun ruotuarmeijan miehistön sosiaalinen ja taloudellinen asema Satakunnassa, Jari Niemelä, Suomen historiallinen seura 1990
• Suomen historia osa 3, Ruotujako- ja veropalkkalaitos perustetaan, Weilin + Göös s. 143-146
• Mitä ruotusotamiesrullat kertovat nimistöntutkijalle: Suomen ruotusotamiesten lisänimistä, s. 71–92, Mikkonen, Pirjo, Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja 42. Suomen Sukututkimusseura, 1986
• Kansallisarkisto, Arkistojen portti – Palvelus armeijassa